Kun Pekka Tarkkala vei vaimonsa Sirkan synnyttämään vuonna 1951, hän osti samalla reissulla salaa ensimmäisen kuorma-autonsa. Siitä sai alkunsa tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Tarkkalan Kuljetus Oy, jota ovat Pekan jälkeen luotsanneet hänen poikansa Reijo, Seppo ja Pentti ja nyt kolmannessa sukupolvessa pojanpojat Petri, Antti ja Mikko Tarkkala.
Alkuvuodet
Kipinän autoiluun Pekka sai jo varhain, sillä suvussa oli molemmin puolin ollut automiehiä 1920-luvulta lähtien. Pekan enolla oli sahallaan auto, jolla Pekka ja hänen veljensä saivat opetella ajamaan. ”Auto oli aina laitettu osoittamaan alamäkeen, jotta se varmasti lähti käyntiin”, muistelee nyt 95-vuotias Pekka Tarkkala.
Sodan aikana sahan autot otettiin pääasiassa armeijan käyttöön, vain muutama jäi välttämättömien kyytien ajoa varten. Saatuaan ajokortin Pekkakin ajoi muun muassa ruokatavaraa Helsinkiin Arvo Sorrin kuorma-autolla. Viedessään vaimonsa Sirkan synnyttämään vuonna 1951 Pekka päätti ostaa samalla reissulla itselleen ensimmäisen kuorma-autonsa. Isän avustuksella Sirkan isältä ostettu vuoden 1947-mallinen Chevrolet Load Master oli nättikäyntinen auto ja sopiva moneen työtehtävään. Sillä ajettiin muun muassa puutavaraa ja sementtiä, virvoitusjuomiakin.
Jo 1950-luvun alusta lähtien Pekka keskittyi ajamaan puuta Paloheimo Oy:lle. Siinä hänellä oli pitkään kaverina Heikki Hietanen, joka työskenteli samoilla savotoilla omalla kuorma-autollaan. Autoissaan miehillä oli vaijerinosturit, joiden avulla työnteko oli aiempaan verrattuna huomattavasti helpompaa. Paloheimo Oy:n urakoita oli jopa Kainuussa saakka. Työreissut kestivät useita kuukausia kerrallaan, joten kotipuolesta oltiin pois pitkiä aikoja. Pääasiassa työ oli järvessä uitettujen liukkaiden tukkien lastaamista junanvaunuihin, jotka toimitettiin eteenpäin Riihimäelle.
”Se oli aika taidetta se homma ja näytti todella vaaralliselta. Ihme, ettei sattunut enempi mitään vahinkoa”, miettii Pekan poika Reijo Tarkkala.
Vakinainen työ Paloheimo Oy:lle jatkui, ja toimeksiantoja tuli myös muualta. Toiminnan laajentuessa mukaan tulivat Sirkan veljekset Pertti ja Olli Maunula, ja vuonna 1968 syntyi yhtymä Maunula&Tarkkala, joka kuljetti tukkipuuta usealle toimeksiantajalle. 1970-luvulle tultaessa puuautoja yritykseen oli kertynyt jo useita. Hakeautot tulivat kuvaan yrityskaupan myötä vuosikymmenen loppupuolella.
Isältä pojille – ensimmäinen sukupolvenvaihdos
Seppo, Reijo ja Pentti pääsivät vuorollaan isänsä avuksi jo varsin nuorena. Ensimmäiset tärkeät tehtävät ovat jääneet Reijon mieleen: ”Sisussa oli semmonen niin sanottu tuplaperä. Koetaulussa oli katkaisija, josta minä sain aina kääntää isomman vaihteen, sitten kun päästiin täyteen vauhtiin. Minustakin tuli automies.” Innostus autohommin jäi kytemään, ja ajokortin saatuaan veljekset aloittivat työt isänsä yrityksessä. Vuonna 1985 yhtymä päätettiin purkaa kahteen osaan ja eriyttää puu- ja hakeautot. Tästä sai alkunsa Tarkkalan Kuljetus Oy, ja vetovastuu siirtyi vähitellen isältä pojille.
”Kokonaan uuden alan aloitus ja opetteleminen oli iso muutos. Kyllä se alkuun meni niin, että isä hommasi töitä ja me veljien kanssa ajettiin kuormaa kovalla innolla”, toteaa Reijo Tarkkala.
Seuraavat parikymmentä vuotta olivat yrityksessä kasvun aikaa. Kasvun mahdollistivat polttoainetaloudellinen ja hyötykuormiltaan alan huippua oleva kalusto sekä halu olla alansa edelläkävijä. 1990-luvun loppupuolella saapui avuksi tietotekniikka, joka mahdollisti kaluston tehokkaan ohjauksen ja korkean käyttöasteen.
Nyt 70-vuotisjuhlavuotenaan Tarkkalan Kuljetus luottaa edelleen suomalaiseen puuhun ja tarjoaa logistiikkapalveluja metsä- ja energiateollisuudelle. Perheyhtiön nykyaikaiset kuorma-autot kuljettavat vuodessa noin 1,5 miljoona tonnia sahojen sivutuotekuljetuksia sekä kierrätys- ja biopolttoaineita. Tehdaskäyntejä autoille kertyy vuodessa noin 40 000.
Perheyrityksen kolmas sukupolvi
Viimeisin sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2012. Teini-iässä Petri oli vielä vakaasti sitä mieltä, että autohommat ovat viimeinen homma, johon hän lähtee. Mutta Reijon pyytäessä häntä Tarkkalalle töihin, ei päätöstä tarvinnut parikymppisenä enää kauaa miettiä.
Kun sitten tuli hetki alkaa ajatella yrittäjäksi lähtemistä, tuntui riskin ja vastuun jakaminen serkkujen Antti ja Mikko Tarkkalan kanssa parhaalta ratkaisulta. ”Joku oli jossain hyvä ja joku toinen toisessa, ja varmaan nykyiset omistajat hyvin tasapainottavat toisiaan. Jos nyt joskus tulee erimielisyyksiä, niin tulee vähän erilaiseltakin kantilta mietittyä. Aina on tähän päivään saakka hyvä yhteisymmärrys löydetty.”
”Ollaanhan me imetty se kulttuuri siihen tekemiseen jo kotoa, se on tavallaan istutettu. Ja paljon on opittu meidän työntekijöiltä. He ovat siirtäneet meidän tekemiseemme arvoja ja asioita, jotka ohjaavat meitä.”
Petri on tyytyväinen, että homma on toiminut mukavasti. Aluksi toki tuntui, että nuorten miesten piti lunastaa paikkansa, osoittaa olevansa annetun tehtävän tasalla. Pian he kuitenkin huomasivat osaavansa homman ja pärjäävänsä siinä varsin hyvin.
Henkilökuntaa arvostava ilmapiiri
Henkilökunnan vaihtuvuus on Tarkkalalla varsin pieni ja työsuhteet pitkiä. Siitäkin huomaa, että Tarkkalalla viihdytään. ”Työ on vaativa työntekijälle, vuorotyö ja pitkät vuorot on haastava yhdistelmä. Omasta mielestä on pystytty luomaan onnistuneet edellytykset tehdä sitä työtä”, Petri miettii.
Työntekijöissä on aina arvostettu luotettavuutta ja sitä, että kukin tekee parhaansa. Siihen on hyvä rakentaa päälle vaikka mitä. Työntekijöitä arvostava ilmapiiri halutaan säilyttää jatkossakin ja papan tarinat ja opit ovat hyvin mielessä:
”Kun pitää ihmisistä ja laitteista huolta, niin sitten ne toimivat kaikki hyvin.”
Kehitystyötä etulinjassa – Tarkkalan seuraavat 70 vuotta
Autot ja työnkuva ovat kehittyneet nopeasti, ja 1950-luvun ja nykypäivän autokuskin työtä on hurjaa vertailla. Autojen koot ja massat ovat kasvaneet: Pekan vielä ajaessa betonisäkkikuorma piti välillä kantaa käsin jyrkimpien mäkien päälle, että myös auto saatiin sinne. ”Tuhannen kiloa kun kantoi, niin sit pääsi taas jatkamaan,” kertoo Pekka nauraen. Kuljettajien mukavuus on tänä päivänä aivan toista. Hytin ulkopuolella joskus sijainneet vaihteet on tuotu sisälle hyttiin ja automatisoitu. Hytit ovat ilmastoituja ja lämmitettyjä ja autot ylipäänsä hiljaisia. Teknologia on paitsi tuonut ennakoivat vakionopeudensäätimet myös lisännyt tietotekniikan ja järjestelmien myötä työn vaativuutta.
Tarkkalalla on aina haluttu kulkea mieluummin vähän edellä kuin muiden perässä. “1990-luvulla kabiineihin tuli semmoset matkalaukut, joissa oli kannettava tietokone”, Petri toteaa. Nyt tutkitaan tekoälyn käyttöä autojen ohjauksessa ja suunnittelussa, mitataan aikoja ja etsitään häiriöreittejä.
Yrityksellä on pitkäaikaisia asiakassuhteita ja keskusteluyhteys toimeksiantajiin on ollut aina hyvä. ”Luotettavuus, asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen ja joustavuus ovat kulkeneet yrityksen arvoina koko historian ajan”, sanoo Petri.
Asiakkaat kiinnittävät koko ajan enemmän huomiota ympäristötekijöihin ja kestävään kehitykseen. Petri tiedostaa, että hereillä on oltava, ja katsoo, että lähitulevaisuudessa suuria muutoksia tulevat olemaan ympäristöystävällisemmät polttoaineratkaisut, biodiesel, biokaasu ja aluksi pienemmissä autoissa sähkö.
Syyskuussa 2021 juhliaan viettävällä Tarkkalalla halutaan jatkossakin kulkea etulinjassa, uudistua ja innovoida. Kuka tietää, onko seuraava vaihe sitten ainakin osittain autonominen? Vaikka monen tehtävän työnkuva muuttuisikin seuraavien vuosikymmenten aikana, työntekijöitä tarvitaan silti edelleen. Tarkkalan autoja nähdään tien päällä siis vastakin.
”70-vuotias Tarkkalan Kuljetus haluaa kiittää lämpimästi kaikkia työntekijöitään, asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan yhteisestä matkastamme vuosien varrella.”